Moneen Euroopan maahan verrattuna suomalaisella kahvilakulttuurilla on lyhyt historia. Nykyaikaisia kahviloita edelsivät kotikutoiset kahvihuoneet, jossa vieraileville suomalaisille keitettiin kuppi kuumaa pannukahvia. Kun kahvilakulttuuri saapui muualta Euroopasta Suomeen, kahvihuoneet muuttuivat kahviloiksi, joissa kävi kaupunkien korkeasti koulutettu ja varakas aatelisto.

Ensimmäiset kahvilamme

Ensimmäiset kahvilat avattiin Suomessa Turkuun, Porvooseen ja Helsinkiin. Erityisesti Porvoo on jäänyt suomalaisen kahvilakulttuurin historiaan, sillä sieltä on lähtöisin sekä Helsingin tunnetuin kahvilasuku Ekberg että monien suomalaisten rakastama Runebergin torttu.

Kahviloiden rinnalle avattiin nopeasti myös leipomoliikkeitä, sillä kuuluuhan kahvi ja pulla tiiviisti yhteen suomalaisessa kahvipöydässä. Tunnetuimman leipomoliikkeen avasi Karl Fazer 1800-luvun alussa. Kun kahvin juominen kasvoi, tarvittiin teollinen paahtimo valmistamaan kahvia ja myymään sitä kahviloille. Paulig aloitti tehdastoiminnan 1900-luvun alussa Helsingissä.

Kesäkahvilat

Helsingin tunnettujen kesäkahviloiden juuret juontavat myös pitkälle historiaan, sillä ensimmäinen kesäkahvila avattiin jo vuonna 1930 Hietaniemeen. Siitä lähtien helsinkiläiset ovat viettäneet kauniita kesäpäiviä kesäkahviloissa ympäri Helsingin. Kesäkahviloita on viime vuosina auennut paljon ja trendinä onkin ollut istua lämpimänä kesäaamuna tai -iltana kahvilla auringon lämmittämällä terassilla.

Kahvilakulttuurin leviäminen alkoi

Kahvilakulttuuri levisi myöhemmin myös muualle Suomeen ja pieniä kahviloita avattiin lähes joka kaupunkiin. Kun alkoholia ei kieltolain aikana saanut myydä, kasvoi suomalaisten kahviloissa käynti runsaasti. Yhä edelleen suomalaiset kuluttavat kahvia paljon maailmanlaajuista keskiarvoa enemmän. Yhtä henkilöä kohden kuluu vuodessa noin 10 kiloa kahvia. Ei siis ole mikään yllätys, että suomalaiset rakastavat kahviloitaan.

Suomalaiset eivät kuitenkaan ole kovin tarkkoja siitä, mistä he kahvinsa ostavat. Kahvia saa ostettua mukaan lähes joka paikasta, joten kahvilat eivät ole suinkaan ainoita paikkoja, joissa suomalainen voi nauttia kahvihetkestään. Se on myös yksi tekijä, jonka vuoksi suomalainen kahvilakulttuuri ei koskaan ole kukoistanut yhtä elinvoimaisesti kuin muissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa. Suomalainen luottaa nykypäivänä siihen, että tuoreen kupillisen kahvia saa ostettua mukaan ruokakaupasta, kioskista tai huoltoasemalta.

Kahvilaelämä on suurimmissa suomalaisissa kaupungeissa silti hyvin vilkasta ja monipuolista. Monen kahvilan kanta-asiakaskunta on laaja ja monenkirjava, sillä kaiken ikäisiä ihmisiä pysähtyy ostamaan kahvia ja pullaa. Suomessa kahvi kuuluu kaikille. Siksi myös suomalaiset kahvilat kuuluvat kaikille.